Olen aloittanut postcrossing-harrastuksen. Siinä kirjaudutaan postcrossing sivustolle ja saadaan sieltä tuntemattoman osoite ja lähetetään sitten kirje tuohon osoitteeseen. Olen saanut yhden kortin ja lähettänyt kaksi. Ystäväni, joka on koulutukseltaan sekä mielenterveyshoitaja että psykiatrinen sairaanhoitaja harrastaa myös tätä samaa. 

Raamattua en ole hetkeen lukenut, vaikka se syvensi näkemystä, joka oli tarpeen länsimaisen kulttuurin kuvastot ja teemat -opintojaksolle avoimeen yliopistoon. Raamatussa on TODELLA mielenkiintoisia tarinoita. Esim. Paavali puhui eräässä kaupungissa seurakunnalle. Ikkunalla kuunteli eräs mies. Mies nukahti. Hän tipahti maahan ja kuoli. Paavali meni ja herätti hänet henkiin. (tarina loppuu) Nämä ovat tarinoita, joihin ei yleensä törmää, koska "Ne-Oikeat-Tarinat-Raamatusta" on koottu yleensä koulujen oppikirjoihin. En ole ihan varma, että voisinko opettaa uskonta, jos saisin valmiiksi kirjallisuuden gradun ja minulla olisi pätevyys opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta koulussa. Sillä tielä olen nyt opintojen kanssa, mutta minun tavoitteeni on pitää joskus maksullisia kirjoitusryhmiä ja kursseja. Suomen kieli, kirjallisuus, kirjoittaminen nyt avoimessa yliopistossa ja sen jälkeen varsinaisena opiskelijana yliopistossa. 

Mutta koska sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä (kuka ei sairastaisi, kun pohjalla on geneettinen vika - ts. isäni sairasti maanis-depressiivisyyttä) en tavoittele mitään virkaa, koska tähän sairauteen kuuluu se, että kun tulee stressiä saa se "aikaan-oikosulun-aivoissa" (oma termi) ja näin muodoin hypomania, kun mieli yrittää pärjätä haasteiden keskellä. Manian olen onnistunut pitämään poissa. Miten niin "onnistunut" - eikö psyykkinen sairaus ole tahdosta riippumaton juttu? No kyllä tavallaan, mutta kyllähän omaa psyykettä voi hoitaa. Ei puhuta monimutkaisista asioista: nukkumaanmeno ja uni on avainasemassa. Kakkosena se, että ei hommaa itselleen liikaa haasteita ja tekemistä, vaikka tuntuisi, että on virtaa kuin pienessä kylässä. Jos ottaa seitsemän projektia huolehtiakseen, tulee stoppi jossain vaiheessa ja sitä ankarampi depressio, että taaskaan mä en onnistunut. 

 

Siksi koetan edetä pienin askelin.

------------------------

Olen huomannut, että blogiani käy katsomassa muutama ihminen. En tiedä keitä olette tai kuinka monta teitä on. Aion kirjoittaa tänne edelleen, mutta joskus saattaa mennä enemmän aikaa, kun asiat elämässä menevät hyvin eikä tasapaino tarvitse pieniä kirjainoksennuksia blogiin. 

Voi olla, että lapsuus tulee vielä jossain vaiheessa taas mieleen. Voi olla, että tulee tarve kirjoittaa siitä. Voi olla, että blogin nimi muuttuu ja siitä tulee vain "MINÄ", mutta minä hauduttelen vielä ajatusta. Julia Cameronin ja Natalie Goldbergin henkeen. Haluan opiskelemaan kirjoittamista Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Tämä oli ensimmäinen tavoite. Nyt tavoite on siirtynyt jo siihen, että haluan tehdä gradun niin, että olen opiskellut kirjoittamista mahdollisimman paljon. 

Kirjat ovat olleet aina tärkeä osa elämääni. Minä pakenin niihin. Nykyisin tunnen vetoa uutuuskirjoihin ja kuuntelen niitä äänikirjapalvelusta, vaikka tekijät saavat vain 70 snt / kirja. Minulla ei ole varaa maksaa enempää. Minä en ohjaa tekstiä, minä ohjaan ihmistä. Olen ollut vähän epävarma, että mitä ihmisten teksteistä sanon. Mutta saan varmuutta. Vuorovaikutus ei aina ole yksiselitteinen ja helppo juttu. 

Nyt minun täytyy lopettaa, huomenna on TYÖPÄIVÄ.