Grilli-kioski%20Pystygrilli.jpg

Yöllä, kun heräsin olin yksin. Olin 5-vuotias. Kävelin portaat alas omakotitalon ensimmäiseen kerrokseen ja pyysin mummoltani leipaa, koska minulla "oli nälkä". Ei minulla ollut nälkä vaan olin yksin ja tunsin oloni turvattomaksi. Kello oli n. 2.30 ja isäni oli hakemassa äitiäni töistä autolla. Isällä oli ystävätär, joka oli perheenäiti, ja joka teki kuvia. Myös isäni oli kiinnostunut kuvataiteista, ehkä hän oli ollut lahjakas nuorena. Ehkä hänen äitinsä oli myös ollut paitsi kansakoulun opettajan vaimo myös harrastanut kuorolaulamista ja piirustusta. Isäni ystävätär oli asunut samalla koululla kuin perheeni ja hän oli ollut hoitotätini, kun olin alle 2,5-vuotias. Isälläni oli myös suhde tähän naiseen, jonka pojan kanssa olin leikkinyt yhteisiä leikkejä sen ikäisenä, että en sitä enää itse muista.  

Äiti oli töissä Grillissä, jonka isäni ja äitini omistivat. Elettiin 1970-lukua. 

Lapsena en voinut pyytää apua keneltäkään. Olin kiltti ja hyvin käyttäytyvä lapsi, jonka kotona isä ainakin yritti tappaa äidin ja äiti oli töissä 7 yötä viikossa, koska oli yksityisyrittäjä. Isästä ei työhön ollut, koska hän hermoistui helposti ja aloitti tappelut  grilliluukulla. Humalan lisäksi isän käytöstä selitti maanis-depressiivisyys, mikä selvisi perheelle vasta isän kuoleman jälkeen. 

Olin lapsi, jonka yöunia vaivasivat perheriidat. Humalainen isä ja yötyöstä väsynyt äiti. Joskus vietin öitä grillilläl äitini kanssa, kun muuta hoitopaikkaa ei ollut ja isällä oli "menopäällä" - siis maniavaihe. 

Help%20Me.jpg

 

Nakkikioskin nurkilla tapeltiin paljon. Minä tiedän, miltä tuntui olla siellä sisällä, kokea "suomalainen kännikulttuuri" pohjamutia myöten - lapsen kokemana.