Parin viikon kuluttua alkaa tavallaan kesäloma. Tavallaan, koska olen tehnyt vapaaehtoistyötä luovan kirjoittamisen ohjaajana. Selviytytmisstrategiani on ollut aina opiskeleminen. Niin nytkin. Olen yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja minulla on opettajan pedagogiset opinnot tehty. Kesällä teen kirjallisuuden avoimen yliopiston opintoihin orientoivan tehtävän ja teen loppuun suomen kielen opintoihin liittyvät tehtävät. Minulla on YTK tutkinnossani 434,5 op - vaatimuksena on 180 op. Yliopistoon jäi myös koko lailla paljon tehdyt elämänkatsomustiedon tehtävät ja aloitetut opetushallinnon tehtävät. 

En osaa elää tavallista ja rauhallista elämää, kun huonot muistot tunkevat pintaan. Mutta olen löytänyt kaksi yhteisöä, jossa minut hyväksytään vikoineni ja saan toteuttaa taiteellista puolta itsestäni. Sillä huolimatta siitä, millainen isäni oli pahoissa vaiheissaan (hänkin sairasti maanis-depresssiivisyyttä ja alkoholismia, kuten olen kertonut) hän kuitenkin oli myös taiteellinen. Hänestä tehtiin yksi juttu lehteen, jossa kerrottiin hänen kuvantekijän puolestaan. Niin tehtiin juttuja myös Joonatan Tolan isästä ja hänestä kerrotaan kirjassa Punainen planeetta. 

Minulla on mielenterveyshoitajan opintoja (aika paljon, 6 kk jäi 2 vuoden opinnoista käymättä: lähinnä harjoittelu ja itsepuolustuskurssi) ja olen myös yliopistossa tehnyt psykologian aineopinnot (3/5, en tajunnut enkä ehtinyt sinä aikana uusia jotain kursseja, jotta olisin saanut paremman arvion - tulin raskaaksi ja menin naimisiin). Omaan psykoterapiaan en päässyt, koska psykologi katsoi, että en ole valmis siihen. Musiikkilukiossa (taidelukio) psykologia oli yksi lempiaineitani, mutta en hakenut siis lukemaan psykologiaa, koska en uskonut, että pääsisin sinne. Menin terveydenhuolto-oppilaitoksen mielenterveyshoitajalinjalle. 

Minulla oli taiteellisia ambitioita, ja epäilin, että en olisi valmistuttuani tarpeeksi hyvä hoitaja. Olen suuntautunut ihmisiin päin. Kun olin siinä harjoittlussa, joka jäi minulle viimeiseksi vuonna 1990 marraskuussa, haimme ohjaavan hoitajan kanssa pöydän ullakolta liinavaatevarastoon. Ajattelin mielessäni, että onko tämä merkki, että minun täytyisi kirjoittaa kirja. Nyt, elettyäni tähän vuoteen 2021 ja olen täyttänyt 50 vuotta, minä kirjoitan kirjaa. Olen kaikki nämä vuodet kirjoittanut, mutta nyt minulla selkeä päämäärä ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten voin tehdä sitä mitä haluan. Voin opiskella ja kirjoittaa ja nyt myös erään taide/mielenterveys yhdistyksen avulla saan myös ohjata toisten kirjoittamista. Olen saanut kiitosta, siitä tiedän olevani oikealla suunnalla. Saan tehdä sellaisia asioita kuin halusin ja samalla olen vertainen, koska sairastan kaksisuuntaiste mielialahäiriötä. 

Aika monet kirjoittajat ovat sairastaneet kaksisuuntaista mielialahäiriötä.